StampARTicin haaste on sanallinen. Vintage. Kuinka korttiini hyppäsikin minulle noin epätyypillinen väriyhdistelmä? Vintage sen ehkä teki, toi mieleeni luonnonsävyt. Tuosta leimakuvasta pidän kovin, taitaa olla yksi suosikkejani. Se sopii niin monenlaiseen. Tuo mieleen pitkät päivät onkivapa kädessä. Olen aina herännyt varhain. Lapsena ehdin istua tuntikausia kalassa, katsella aamuauringon nousun ja kastella housunlahkeet aamukasteeseen ennen muiden heräämistä. Toisinaan kaipaan juuri sitä, loputonta aikaa ja rauhallisuutta, pehmeää nurmikkoa takamuksen alla ja onkivapaa kädessä. Odotuksen onnea, kutkuttavaa jännitystä ja sitä hetkeä, kun kala nappaa kiinni.
Kalastaja heitti onkensa veteen kauniilla, hitaalla liikkeellä. Sen synnyttämä rengas oli täydellinen, se laajeni hiljalleen ja häipyi pinnan tyhjyyteen. Onkija kääntyi merelle päin.
Silloin isä nousi ja meni rannalle. Hän oli kipinöivän kiukkuinen, ja se tuntui vapauttavalta. Hän heitti uistimen pitkälle piittaamatta lainkaan siitä tahdikkaasta välimatkasta, jonka kaksi herrasmiestä pitää kalastaessaan kumpikin tahollaan. Uistimeen tarttui heti kala. (Tove Jansson: Muumipappa ja meri, WSOY 2010)
Beautiful vintagecard.
VastaaPoistaThank you for joining us at StampARTic.
DT-Gitte.