Niinkuin syksyn puistot

Kylven syksyn väreissä, ja vihdoinkin varastan kiireen väliin muutamia lokoisia kissanpäiviä. Häät on juhlittu, nimeä vaihdettu. Muistoissa on rakkauden täyteinen päivä, jolloin kaikki oli juuri oikein ja meitä varten. Tänään flunssa pakottaa petiin ja nautin siitä. Päivän loputtomasta kiireettömyydestä, ajasta joka hiipii eteenpäin hiljaa.

Mielessä siintää jo tulevat. Seuraavaksi juhlitaan pitkään jo puurtanutta. Eläkepäiviä odottavaa, jolle luvassa on lukuisia lokopäiviä. Eläkepäivien alun iloksi lähtee tämä kortti. Tällä osallistun myös P*sakarteluhaasteeseen. Kolme paperia, kaksi haaraniittiä, yksi nappi. Juuri sopivan kuuloinen sarja minulle!

 Hallitsevat yö ja päivä rinnakkain,                            

 kun lammikko tulvii,                                  

 

puitten kukkimisajasta kukkimisaikaan                  

ja vuosi on ohitse                                      

        tuoksussaan keltaisena niinkuin kukkivat vaahterat

niinkuin syksyn puistot,                             

vaeltaa maisemaan maisema takaisin,                     

kun lammikko tulvii,                                     

on minulta ohitse etäisin paluu,                                    

ovat sateitten seudut ohitse.                         

(Paavo Haavikko: Tiet etäisyyksiin. Art House, 2008)